Vuonna 1966 suomalaisen kuluttajan ostoskorin oli sisällöltään paljon yksipuolisempi, kuin nykypäivänä. Ruoka ei ollut niin prosessoitua ja pitkälle jalostettua. Maitoakin juotiin sellaisenaan huomattavan paljon enemmän kuin nykyisin. Maidon kulutus oli 228 kiloa henkeä kohden, kun vuonna 2016 vastaava luku oli 86 kiloa. Nykyisin maitoa kulutetaan myös jalosteiden muodossa, kuten jugurttina, juustona ja rahkana. Ruokajuomana maito on osittain korvattu mm. virvoitusjuomilla. Maidon kokonaiskulutusmäärä jalosteet huomioituna on 102 kiloa henkeä kohden.
1960-luvun alussa Suomessa oli lypsylehmiä noin 1,1 miljoonaa ja ne tuottivat maitoa noin 3,5 miljoonaa kiloa. Lypsylehmien keskituotos oli siis noin 3500kg. Nykyisin lypsylehmiä on Suomessa noin 255 000, ja ne tuottivat maitoa vuonna 2019 2,3 miljoonaa kiloa. Lehmien maidon keskituotos oli vuonna 2020 9140 kiloa. Vuonna 2020 maidontuotantotiloja oli Suomessa noin 5400. Lypsylehmien määrä on siis laskenut rajusti ja tulevaisuudessa lasku tulee jatkumaan edelleen.
Suomessa lihantuotanto kytkeytyy tiiviisti maidontuotantoon, sillä naudanlihantuotannosta 85% tulee maidontuotannon sivutuotteena. Maitorotuiset sonnivasikat ja osa lehmävasikoista, joita ei tarvita uusiksi lypsylehmiksi, kasvatetaan teuraiksi. Lisäksi lihaa tulee lypsystä poistettavista lehmistä. Kun katsotaan tätä kehityshistoriaa, voidaan nähdä, että maidontuotannossa on otettu paljon tehoja irti. Lypsylehmät on jalostettu tehokkaiksi tuottajiksi ja niiden määrä on vähentynyt huomattavan paljon. Lisäksi eläimet tuottavat tehokkaasti kokoajan jotain, lihaa, maitoa ja lantaa, syömänsä rehun vastineeksi. Suurin osa maidontuotannon hiilijalanjäljestä muodostuu lehmän pötsikäymisessä ja lantavarastossa muodostuvista metaanipäästöistä. Päästöjä syntyy myös rehuntuotannossa sekä maidon kuljetuksessa. Vuoden 1965 jälkeen maidontuotannon metaanipäästöjen määrä on kuitenkin puolittunut eläinten paremman tuottavuuden, tehokkaamman ruokinnan ja eläinten terveyden ansiosta.
