Ruoka on meille jokaiselle jokapäiväinen välttämättömyys. Ilman riittävää ja ravitsevaa ruokaa emme pysy pitkään toimintakuntoisina –jos edes elossa. Ruokaan liittyy myös tunteita. Ruoalla palkitsemme itseämme, annamme sitä lahjaksi, tuomme esiin identiteettiämme ja ruoka on merkittävä osa oman kansakuntamme kulttuuria. Olemme oppineet yhdistämään tietyt ruoat tiettyihin tilanteisiin, kuten täytekakku kuuluu juhlapöytään, torstaisin syödään hernekeittoa ja Joulun kruunaa kinkku. Ruoka ilmentää myös eri kulttuureita. Italiassa osataan tehdä hyvät pitsat ja pastat. Saksassa syödään makkaraa ja juodaan olutta. Intiassa syödään heinäsirkkoja. Ranskalaiset tykkää viinistä ja patongista.
Toisille kansoille ruoka on pyhä asia. Ruokailu aloitetaan rukouksin ja ruoka käytetään tarkkaan. Voisi sanoa, että mitä köyhempi kansa on materiaalin suhteen, sitä enemmän heidän ruokakulttuurinsa korostuu ja sitä tuodaan esiin esimerkiksi vieraanvaraisuutena. Suomessakin perinteisesti maaseudulla ollaan oltu vieraanvaraisia ja kaikille kylässä kävijöille tarjotaan vähintään kahvit. Tämä kulttuuri on kuitenkin selvästi katoamassa. Meidän suomalaisten kulttuuriin ruokarukous ei tyypillisesti kuulu, mutta osoitamme kunnioitusta ottamalla aina hatun pois päästä ruokapöydässä. Armeijassa hattu otetaan pois päästä ruokailun ajaksi maastossakin, vaikka olisi pakkasta. ”Suomalainen sotilas ei syö hattu päässä” on monella armeijan käyneelle tuttu lause.
Ruokaa ei ole itsestään selvyys. Tilanne ruoan saatavuuden suhteen vaihtelee paljon eri puolilla maailmaa. Länsimaissa on pääsääntöisesti mahdollisuus olla jopa hieman ronkeli ruoan suhteen. Voit valita onko ruokavaliosi munaton, gluteeniton, maidoton, laktoositon tai muuten vain mauton. Voit olla vegaani, kasvissyöjä, sekaani ja voit syödä kuin luolamies tai olla vaikka vapaaehtoisesti syömättä mitään. Valinta on sinun. Monissa kehitysmaissa tilanne on kuitenkin paljon huolestuttavampi. Näissä maissa ilmaston muutos tekee viljelyolosuhteet entisistä hankalimmiksi ja ruoan riittävyys ei ole taattua. Myös ennustettu väestönkasvu on myös suurinta näillä alueilla. On siis tulossa paljon lisää suita ruokittavaksi vaikka olosuhteet kurjistuvat entisestään.
Vuoteen 2050 mennessä maapallon väkiluvun ennustetaan kasvavan 2,3 miljardilla ihmisellä. Viljelyala ei kuitenkaan ole juurikaan kasvamassa, joten lisääntyvä ruoantarve täytyy tuottaa tehostamalla tuotantoa olemassa olevilla viljelyaloilla. Ruoan hinta tulee myös nousemaan. Osa väestöstä tulee myös vaurastumaa, joten heillä on varaa ostaa myös ruokaa, mutta kuinka käy kehitysmaiden köyhemmän väestön, joilla ruokittavien suiden määrä lisääntyy, viljelyolosuhteet heikkenevät ja varallisuus ei nouse? Lisäksi kehitysmaissa tuotetaan elintarvikkeita, jotka myydään paremmalla hinnalla länsimaihin, kuten kvinoaa. Oma kansa näkee siis samaan aikaan nälkää, kun maan elintarvikkeet toimitetaan taloudellisten intressien vuoksi muualle maailmalle. Ilmastonmuutoksen myötä ilmastopakolaisuus tulee lisääntymään. Miljoonat ihmiset joutuvat etsimään työtä ja elinkeinoa muualta, kun viljely käy tietyillä alueilla mahdottomaksi. Ihmiset etsivät uutta paikka kuitenkin ensisijaisesti oman maan rajojen sisäpuolelta ja niin läheltä kodiksi tuntemaansa paikkaa, kuin mahdollista. Tämä pakolaisten muuttoaalto tapahtuu hitaasti ilmastonmuutoksen edetessä.
